Niinhän se on. Valloitetaan vaikka vuoria mutta syyään eka. Poletaan vaikka pyörää mutta syyään eka. Kirjoitetaan vaikka blogia mutta syyään eka. Tehään vaikka mitä mutta syyään eka. Siinä Oodin ruokafilosofia. Reissuillamme on huolehdittu monipuolisesta ravinnonsaannista niin hyvin kuin mahdollista, mutta erityisesti sokerinkäyttö on kiinnittänyt kanssamatkaajissa huomiota. Ja pientä kuittailua myös. Aateltiinpa siis kirjoittaa tähän väliin pikku välipalakevennys ja esitellä meidän matkaeväitä.
Ensinnäkin
retkellehän ei lähdetä ilman eväitä. Ja jotta retki olisi onnistunut, ei ole
aivan sama mitä on matkassa. Vuorivalloituksen peruseväspakkimme koostuu
yleensä leivästä, kananmunasta, banaanista, pähkinöistä, suklaasta ja keksistä.
Leivät, kananmunat ja banaanit nyt kuuluvat pakolliseen terveysosastoon, mutta
erityistä huomiota kiinnitämme pähkinä-suklaa-keksi –osaston laatuun. Ja laadun
määreeksi olemme kehittäneet 500 kalorin rajan. Tämän kalorimäärän ylittävät
eväät ovat siis peukutusalueella, sen alle jäävät ovat oikeastaan turhaa
leukaluiden kulutusta.
Kaloritesti läpäisty. Peukutetaan ja jaetaan kaverillekin. |
Jälkiruokaa unohtamatta. |
Tarkasta silmästä
huolimatta erheitä sattuu joskus meillekin. Esimerkiksi joskus kaupasta tarttuu
matkaan sipsipussi, jonka kalorit jäävät jopa alle neljän sadan. Huhhuh.
Melkein tyhjää energiaa. Korostamme kuitenkin, että nämä ovat harvinaisia
virheostoksia ja tällaiset virheet pystyy korjaamaan syömällä päälle vaikkapa pari
palaa suklaata.
40 % vähemmän rasvaa. Huhhuh. Virhe. |
Ja seuraavassa
videossa ihan konkreettisia vinkkejä miten valita oikeanlaiset retkieväät. Itse
voitte tehdä päätelmät, onko tervettä vai ei, mutta mehän syyään eka!
Makoisin terveisin, Elina & Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti