Maastopyöräilyn
ystävät ovat jo varmaan kuulleetkin, että uusi pyöräreitti on avattu Ylläksen
ja Levin välille. Myös Oodi oli mukana polkemassa maastopyöräreitin
virallisissa avajaisissa lauantaina 18.7. Ollaan saatu polkaisun jälkeen paljon
kyselyitä reitin luonteesta niin ajateltiin tässä kertoa muutamia tarkempia
kuvauksia reitin eri pätkistä niin tiedätte vähän millaisesta reitistä on
vaikeustasoltaan ja maastoltaan kysymys.
Yleisin kommentti
mitä kuultiin oli, että ”Eikös se ole kovin haastava? Varsinkin se siitä
Pyhäjärveltä eteenpäin. En minä sinne voi lähteä!?” Haluamme tehdä siis pienen
oikaisun. Muutamilla vinkeillä eri taitotason polkijat voivat mielekkäästi
astua reitille ihan Leville saakka. Kieltämättä matka on perusluonteeltaan melko
tekninen, mutta osa haastavimmista pätkistä saadaan ohitettua ja talutettavia
pätkiä on todennäköisesti vain pari kapeampaa ja kivikkoista ylämäkeä, mutta se
kuuluu lajin luonteeseen. Eipä uskota, että kukaan on reittiä suorittanut ilman
että kertaakaan ei nousisi satulasta. Kun varaat siis matkaan reilusti evästä,
paljon iloista reissumieltä ja ulkoilun riemua, voi kuka tahansa polkija
nauttia uudesta maastopyöräreitistä Yllästunturin kansallispuiston ja Levin
hulppeissa tunturimaisemissa.
Avajaisissa
polkeminen aloitettiin Äkäslompolosta luontokeskus Kellokkaan pihasta.
Virallinen aloituspiste reitille sijaitsee Ylläsjärvellä hiihtokeskuksella,
joten Oodiltakin on vielä koko matka polkemati. Pituutta koko reitille tulee
noin 60km ja Kellokkaalta aloitettaessa matkaa kertyi reilut 50km. Pyhäjärvi on
aika tarkalleen reitin puolivälissä, joten se toimii myös hyvin aloitus- tai
lopetuspaikkana. Tieyhteys Pyhäjärvelle mahdollistaa myös helposti reitin
polkemisen kahdessa päivässä. Pyhäjärven pohjoispuolella sijaitsevalle
parkkipaikalle voi huoltojoukot kuljettaa majoitustarvikkeet ahkerille
polkijoille.
Seuraavassa siis
meidän tuntemuksia reitistä ja muutamia vinkkejä miten reitistä voi saada vielä
mieleisemmän kokemuksen jokaiselle maastopyöräilyn ystävälle, joka haluaa
nauttia kauniista länsilappilaisesta tunturimaisemasta pyöränsarvien tasolta.
Meille päätös
osallistua juuri avajaispolkaisuun tuli aika yllättäen, kun meille valkeni,
että tuona päivänä oltaisiin juuri Ylläksellä ja vailla sen suurempia
suunnitelmia. Niimpä tuttuun tapaan valmistautuminen koitokseen meni hiukan
viimetippaan ja tokaisimme vain toisillemme, että ”no eikai sole ko vain
polkasta!” Edeltävänä päivänä tultiin takaisin vajaan viikon melontareissulta
Pöyrisjoelta ja hieman testailemasta reittiä tulevaa 7 tunturin valloitusta
varten. Ilta vielä vietettiin aamuun asti Tuuren tahdissa joraten, muutama
tunti unta ja eikun polkemaan! Tuure on kuulunut koko kesän Jessen
suosikkeihin, joten live-keikan väliin jättäminen ei vain ollut vaihtoehto. J
Tähän väliin olisi
varmaan paikallaan kirjoittaa muutama sana meidän omasta polkemisen tasosta,
niin saatte pienen käsityksen mistä näkökulmasta kuvaukset on kirjoitettu.
Pyrittiin kuitenkin katsomaan reittiä lähes aloittelijan silmin, joka olisi
kuitenkin muutaman kerran maastopyörän selässä jo istunut. Kiikkuja polkee
pyörää vasta toista kesää ja hiihtäjä on viihtynyt satulassa jo muutaman kesän. Seuraavassa kerromme kuvauksen reitistä nimenomaan suuntaan Ylläs-Levi.
Kellokkaalta Kukastunturin
juurelle reitti kulkee pääosin leveitä latupohjia ja hiekkateitä pitkin,
välissä on muutama kapeampi metsäpätkä ja helpohko pitkospuuosuus.
Kokonaisuudessaan alkupätkä on kuitenkin helppoa poljettavaa.
Kukastunturin
ylitykselle on kannettu koko matkalle soraa, joten se on kanssa miellyttävää ja
helppoa polkea ylös ilman isoja kiviä ja juurakkoja. Ylämäki jyrkkenee loppua
kohden ja aivan viimeinen rutistus oli Oodillekin aika polkasu. Alastulo aluksi
jännitti miten liukas sorapohja olisi renkaan alla, mutta iloiseksi
yllätykseksi pidon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Sora oli niin hyvin jo
tamppaantunut maahan, joten ei tarvinnut liuskastella laisinkaan. Lisäksi
Ylläkseltä päin tultaessa alastulo ei ole kovin jyrkkä, joten sen voi tulla
ihan oman mielensä mukaan kädet sarvilla tai tiukasti jarruilla hissun kissun.
Suosittelemme kuitenkin koko sydämemme pohjasta Kukastunturin ylitystä, niin
valloittava tämä alueen pieni suuri tunturi on. Mitä se häviää korkeudessa
muille se ottaa takaisin hempeydellään. Voimia säästämiseksi ylämäki
rutistuksen voi myös rauhallisesti taluttaa ja nauttia täysin siemauksin
alamäen hurmasta. Mikäli Kukaksen ylitys tuntuu hurjalta sen voi myös ohittaa
jatkamalla latupohjaa suoraan Kotamajaa kohden.
Kotamajalta reitti
jatkuu läpi varvikon Lainiotunturin pohjoisjuurella. Polku on vielä hyvin
kapea, mutta oikein mukavaa ja leppoista poljettavaa. Pian reitti ylittää puron
joka virtaa Lainio- ja Pyhätunturin välissä. Tämän jälkeen reitti kulkee
paikoittain pitkospuilla ja paikoittain märemmällä suoalustalla. Heinäkuun
puolivälissä ei nämäkään suo-osuudet olleet enää liian märkiä vaan pyörällä
pääsi niistä heilahtaen ylitse. Kun lähestytään Pyhäjärveä, reitille on
paikoittain tuotu märähköä maata ja kiviä tasoittamaan isoja juurakkoja. Liian
helpoksi ei ollut reittiä polkijalle tehty vaan tällä alustalla polkeminen isojen
kivien ylitse on melko teknistä. Ei jouda aina kättä irrottamaan sarvista,
jotta saisi mäkäriä ja paarmoja huidottua tiehensä.
Saavuttaessa
Pyhäjärven eteläpäätyyn, reitti seurailee Pyhäjärven vierustaa aina
pohjoispuolen parkkipaikalle asti. Tämä osuus on kokomatkaltaan aikalailla
maastopyöräilyn aatelia. Metrin levyistä, juuri sopivan juurakkoista ja
kivikkoista poljettavaa, niin että koko ajan pääsee hyvin rullaamaan. Sen
verran teknistä, että mielenkiinto pysyy yllä ja keskittyminen polkemisessa. Vähän
polkeneille osuus tarjoaa juuri sopivan haasteen ja enemmän polkeneet saavan
sitten nauttia leppoisemmasta osuudesta vauhtia lisäten.
Pyhäjärveltä reitti
alkaa kiikkumaan ylös Aakenustunturin rinteitä. Tämä pätkä on reitin
ensimmäinen haastava osuus. Mielestämme saa olla kyllä lajin vannoutunut
pitkäaikainen harrastaja, jos meinaa tästä ylämäestä polkemalla selviytyä. Me
talutettiin. Polku on hyvin kapea ja kivistä ja juurakoista ei ole puutetta. Kun
reitti tasoittuu ajoittain pääsee jo polkemaankin, mutta meidät ainakin vielä
välillä pysäytti pusikkoiset purojen ylitykset.
Reitti helpottuu kun
päästään puolestaan hieman laskettelemaan aakenuksen rinteiltä alaspäin. Pyörän
satula tulee jälleen tutuksi ja menosta saa nauttia. Kun polku tulee
metsäautotielle, ennen vasalampea, pyöräkyltit olivat hiukan vajavaiset ja me
painelimmekin siitä suoraan jatkaen polkua, joka johdatti meidät isolle suolle
ja pitkospuille. Tarkoituksena olisi ollut kääntyä vasemmalle metsäautotielle,
joka olisi tullut isommalle hiekkatielle, joka puolestaan yhdistyy
päällystettyyn Tiurajärventielle. Me tulimme metsän uumenista polkua seuraten
suoraan Tiurajärventielle risteykseen, jossa virallinenkin pyöräreitti siihen
yhdistyy. Tämä tienpätkä osuus on siis helppoa poljettavaa ja mukavaa
palauttelua Aakenuksen ylämäkien jälkeen. Me tuumasimme, että menisi liian
helpoksi niin ajattelimme ottaa pienen koukun suon poikki. Tästä siis lisähaastetta reittiin!
Aakenusjärven
kodalle ja vielä muutamisen kilometriä sen jälkeen saa siis nautiskella teillä
polkemisesta. Pian kodan jälkeen alkaa kuitenkin toinen haastavampi ylämäki
osuus, joka on maastoltaan verrattavissa Aakenuksen nousuun. Reitti alkaa
vaappumaan puolestaan Homevaaran ja Jänkäläisenlaen välistä ylös. Tässä oli
koko reitin toinen kohta, missä jouduimme pyöriä taluttamaan. Mäen päälle
päästyään on taas hyvä nousta pyörän selkään ja reitti jatkuu vielä jonkin
matkaa teknisenä ja kapeana polkuna, kunnes taas puolestaan koittaa alamäki ja
rullaaminen on helpompaa kapeallakin jäljellä. Alamäki jatkuu aina lähes
Pyhätunturin juurelle saakka.
Pyhätunturin juurella
päästään taas hiekka-autotielle ja latupohjille. Näitä riittääkin sitten aivan
maaliin asti, joten viimeiset 15 kilometriä Leville on helppoa poljettavaa. Melko
tasaista poljettavaa ja lopussa vielä odottaa pitkät laskut alas Kätkätunturin
rinteiltä. Mikäli tässä vaiheessa ei vielä ole tarpeeksi takapuoli jumissa tai
vielä vähän ylimääräistä energiaa jäljellä voi reittiin tosipolkijat lisätä
vielä hippusen haastetta. Pyhätunturin voi myös ylittää latupohjia pitkin.
Tällöin Pyhätunturille noustuaan lasketellaan alas Kätkätunturin eteläpuolelle
ja poljetaan latuja pitkin aina lähes Immeljärven etelä päätyyn asti, kunnes
latu tulee asfalttitielle. Tästä voidaan seurailla polkua järven länsipuolta
pitkin Levin kylälle tai puolestaan voidaan ottaa autotie Levin keskustaan.
Kokonaisuudessaan
Oodi piti uudesta reitistä kovasti! Ensi kerralla aloitamme Ylläsjärveltä asti.
Suosittelemme reitin polkemista juuri Ylläkseltä Leville niin reitti mukavasti
helpottuu loppua kohden ja toiseen suuntaan Ylläksen päädyn mäet ovat aika
tiukkaa poljettavaa. Nyt vain kaikki polkemaan Ylläksen ja Levin jylhiin maisemiin!
Ikävä kyllä tältä reissulta meiltä jotenkin unohtui kuvamateriaalin kerääminen. Taisi kaikki ajatukset olla polkemisessa. Levillä kuitenkin vielä ajateltiin ikuistaa polkaisun jälkeiset fiilikset!
Levillä! Ja reitti saa kyllä ison peukun! |
Tässä vielä karttakuvaa reitistä ja meidän muutamat reittivinkit joko helpottamaan tai lisäämään haastavuutta. Vastaava karttaa myydään Ylläksellä ainaskin Jounin- kaupalla ja luontokeskus Kellokkaassa kuuden euron hintaan. Ilman meidän merkintöjä tietenkin. :)
Jälleen karkeahkoin viivoin piirretty kartta. Suositellaan kartan hankkimista! |
Pyöräilyterveisin,
Elina & Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti