Johan on taas aika
kuulumisten! Viimoisen kuukauden ajan Oodilta ei ole kuulunut juoksu- ja
pyöräilyterveisiä harva se päivä, joten vähintäänkin nyt on aika kertoa mitä
Oodille kuuluu. On ollut ikäviä polvivaivoja, tulevien reissujen järjestelyitä
ja muitakin asioita hoideltavana, mutta nyt on taas aikaa istahtaa ja mukava
saada kertoa teillekin missä mennään. Ulkoilun riemusta ollaan kuitenkin
nautittu päivittäin, ilman ei Oodi pärjää.
Tosiaan reilu
kuukausi sitten alkoi kiikkujan oikea polvi oireilemaan viheliäällä kivulla
polven ulkosyrjässä. Aluksi epäiltiin juoksijanpolvea ja annettiin lepoa ja
kortisonia ja se helpotti. Riittävää lepoa se ei kuitenkaan saanut ja kipu
palautui kovempana ja ortopedi epäili venähdystä. Nyt oli uskottava levätä.
Magneettikuvista kuitenkin paljastui, että kyseessä ei ollut venähdys vaan
nimenomaan juoksijan polven aiheuttama tulehdus. Ei se auta, kuin nöyrtyä ja
antaa polvelle useamman viikon lepo.
Harmitus oli
tietenkin suuri, kun tulossa oli vielä kauan puhuttu Lost in Kajaani
seikkailukilpailukin. Harmitukset harmiteltuaan hiihtäjä eli Jenni ja kisasisko
Satu Leviltä kuitenkin lähtivät kisaan mukaan kahden hengen Lost- sarjaan. Kisat
sujuivatkin Tunturikiitäjiltä hyvin ja loppusijoituksissa tytöt olivat
neljänsiä. Lisää kisatuntemuksia kuullaan Jenniltä hieman myöhemmin. Tuloksia
voitte kuitenkin käydä kattelemassa täältä: http://www.haastaitsesikunnolla.fi/binary/file/-/id/52/fid/2521/.
Valmiina seikkailuun, jes kohta mennään!
Mutta tosissaan ei
sitä ole liiaksi harmittelemaan jääty, se ei sillä parane, vaan ollaan nautittu
ulkoilun riemusta sen rajoissa, mihin kykenee. Ollaan siis keskitytty
yläkroppaa liikuttaviin lajeihin eli lähinnä melontaan ja käyty myös
tsekkaamassa kiikkujan suureksi iloksi Levin gondolin ala-aseman uusi boulder- seinä.
Ja taitaa olla, että kiikkuja on saanut hiihtäjänkin innostumaan kiikkumisesta!
Jeee! Lisäksi ollaan myös nautittu elokuun lopun ja syyskuun mahtavista aurinkoisista
keleistä ihan vaan ulkosalla ollen ja jotain pientä puuhastelua harrastellen
kuten marjanpoimintaa tai slacklainailua. Ja silloin kun hiihtäjän on tarvinnut nauttia tunturituulesta korkeammalla merenpinnasta, on kiikkuja tutustunut lähialueen joki antimiin ja ihastellut ruskaa vedenpinnan tasolta.
Elokuun loppuun oli
kuitenkin vielä yksi Norjan reissu ehdittävä tehdä. Se kun on niin hiihtäjän ja
kiikkujan sydäntä lähellä. Jos tällä kertaa ei vuoria päästy ylittämään niin
ainakin ylitimme itsemme. Kiikkuja on pitkän haaveillut benjihypystä ja
aikaisemmalla norjan reissulla oli käynyt ilmi, että Kåfjordissa olisi juuri
täydellinen paikka missä hypätä. Norjan puolelta Haltille menevän tien varrella
on parin kilometrin päässä päätieltä ”Gorsa bridge” niminen silta mahtavan
kapean kanjonin päällä. Ja sieltähän me hypättiin. Hiihtäjä saatiin haastettua
mukaan. Oltiin jo matkaan lähdetty ja Sannan putiikin kohdalla Sonkamuotkassa
perinteisen munkkitauon jälkeen hiihtäjä painoi nappulaa ja lähetti varauksen
matkaan.
Tämä oli kyllä niin
ikimuistoinen juttu, että vieläkin sitä fiilistellään, joten onhan se pakko
teillekin kaikille jakaa! Osa teistä on ehkä videon jo nähnytkin, mutta me
ainaskin jaksetaan muistella tätä vielä pitkään! Ja se oli niin siistiä, että
voitas mennä koska vaan uudestaankin! ;) Tässäpä siis meidän menoa Kåfjordista.
License to bungee jump.
Käytiin tsekkaamassa paikat ennen hyppyä :)
Ja tässä loppukesän
ja alkusyksyn puuhasteluja kuvasateen muodossa
Oodin kesäpäivän eväät.
Sellainen aurinkopäivä, että pidettiin kuoharihetki sen kunniaksi.
Slackline-treenit.
Fokuksessa.
Hei vaaaaaan!!!
Jiihaa!! :) Ja Oodilta Kiitos Terolle!
Saatiin pullopostia. Norjasa kaikki paremmin, pullopostitkin nestemäisiä ;)
Mieletön ilta.
Sielun lepomaisema.
Voiko tällaisena iltana tässä maisemassa olla huolen häivää?
Kuusamon osakilpailun ja koko Suomi-cupin voitto RoutaRaftingille!
Löydettiin myös meille passelit sukat.Siinähän on päivän ruokavalio ;)
Kajakit lepäilevät ilta-auringossa.
Melojat lepäilevät ilta-auringossa.
Verkon laittelua aika kurjassa kelissä
Telttasaunaa. Oli muuten mahtavat löylyt.
Meloimme Kuusamossa vesireittiä Käylästä Jäkälämutkaan Kitkajokea pitkin.
Kunnon kuohuja.
Mahtavia maisemia mahtui matkalle.
Niskakosken niskalla.
Mainio taukopaikka.
Vastavirtamelojat Oulankajoella. Iso KIITOS Ilkka kuvista ja reissusta! :)
Pyhäpäivä.
Pyhän suuret mustikat, nam!
Ruskaan valmistautuva Pyhätunturi auringon loistaessa.
Viime hetken suunnistusreenit ennen Lost in Kajaania.
Jerisjoella
Jerisjoen ruskaa
Kesänkijärvi ja Kellostapuli upeassa ruskapuvussa
Kuerjoen latvoilta. Ystävämme Juhani lähti matkaan packraftillä
Kesänkijoki ja taustalla tieten Kesänkitunturi
Seuraavassa Jennin
tarinaa yhdestä erityisestä reissusta.
Oli synkkä ja
myrskyinen yö… Ei, vaan oli tyyni ja sumuinen aamu elokuun lopulla. Ilta oli
tuonut hiihtäjän ja kiikkujan Pallasjärven rantaan Muonio-päivän päätteeksi.
Aivan sattumalta ei oodilaiset tätä rantaa yöpaikaksi valinneet. Minun eli
hiihtäjän oli tarkoitus hilpaista seuraavana päivänä Pallakselta Hettaan
Speedcrossit jalassa ja suklaapatukat taskussa. Eli yhden päivän aikana. Ja
pitäisipä vielä ehtiä illaksi kämpille Leville ja sieltä vielä naapuritunturiin
Ylläkselle ulkoilmaelokuviin. Aamulla oli siis aloitettava.
Kello soi 4.00,
kerran torkutus ja unihiekat silmistä pois. Reppu oli pakattu jo edellisiltana
ja reitti entuudestaan tuttu rinkkapatikalta muutamaltakin kerralta, joten
kaikki oli selvää. 5.30 lopulta aloin laittamaan tossua toisen eteen
Pallashotellin parkkipaikalta. Hiukan oli orpo olo sumuiseen tunturiin yksin
suunnatessa, kiikkuja kun oli jäänyt Pallasjärvelle vielä unta etsimään, kun ei
polvivaivan takia mukaan voinut lähteä. Mutta ai kun tuntui tunturi-ilma juuri
siltä, mitä sielu ja keho sillä hetkellä kaipasi. 55 kilometriä tunturiterapiaa
ja -meditaatiota, voisiko parempaa olla!
Hitunen unihiekkaa taisi tässä vaiheessa olla silmissä :)
Sumun suojissa jossain Taivaskeron rinteillä.
Nammalakurun leiri alkaa lähestyä.
Hapekas ilma
kuljetti askelta kevyesti kerolta toiselle ja aikainen lähtö takasi, että sai
taivaltaa aika pitkään aivan yksin. Tai no ei yksin, tunturiystävät riekot ja
kiirunat kuin myös porot pitivät siitä huolen. Mutta ensimmäiset ihmiset näin
vasta Nammalakurussa ja sen jälkeen vasta lähellä Hannukurua. Sama sumu peitti
maiseman aina Pahakurulle asti, sen jälkeen aakea tunturimaisema raotti vähän
verhoaan ja tarjosi silmälle miellyttävän näyn.
Montellin maja jäi sinne taakse ja riekkokaverit ylittivät polun takanani.
Seuraava huippu oli Lumikerolla, näkyvyys tuttu ja turvallinen.
Alhaalla Suaskurussa.
Hannukurun kulmilla.
Katse kantaa kauaksi, kun sumu antaa sille tietä.
Tappurin kohdalla
ohitin kolmen hengen miesporukan, jotka totesivat että ”no nyt on hoppu ja ”pitäisikö
lähteä peesiin”. No hopultahan se saattoi näyttää toki, kun oma reppuni oli
jokusen kiloa kevyempi isoon rinkkaan verrattuna ja askelkin sitä mukaa vähän
keveämpi. Tahtini oli kuitenkin aika maltillista hölkkämeininkiä, matka kun
tulisi olemaan pisin taivallukseni ikinä juoksujalkaa tehden. Ylämäkiin
vaihdoin reippaaseen patikkaan ja tasaset ja alamäet hölköttelin. Harmi, kun en
hoksannut pyytää rinkkamiehiä matkaan. Jos Hettaan asti olisivat perässä
pysyneet, niin pullakahvit olisin tarjonnut ehottomasti!
Sioskurulta polku
jatkuu pitkän ylämäen Pyhäkeron päälle ja viimeiset kilometrit Hettaan jo
siintävät. Pyhäkeron päälle asti kroppa toimi moitteettomasti, jaloissa oli
energiaa ja mielikin oli löytänyt juoksumoodin. Alamäkijuoksu paljasti
kuitenkin oikeaan polvitaipeeseen tulleen jumituksen, joka sen verran ikävältä
tuntui, että juoksuaskeleet jäivät loppumatkalla yksittäisiksi. Harmitti vähän,
kun muuten tuntui hyvältä hölkötellä ja loppumatkakin olisi ollut helppoa
juosta. No, ripeää kävelyä sitten, jotta en myöhästyisi kovin kiikkujalle
ilmoittamastani ajasta.
Tässä vaiheessa olin jo juossut varmaan elämäni pisimmän matkan samalla reissulla. Tähän mennessä ;)
Pyhäkeron huippu hupussa.
Ounasjärven ranta
tuli lopulta vastaan. Oiva palauttelu-uinti järven toiselle puolellehan siinä
olisi ollut tarjolla, mutta hyppäsin kuiten muutaman muun rinkkakävelijän
mukana veneeseen. Mahtava kiikkujan huoltoauto saapui noutamaan minut ja pikku
fiilistelyhetken jälkeen katse suunnattiin jo illan puuhasteluihin. Kello oli
kaksi ja kaverit oli kutsuttu syömään Leville kuudelta. Oli siis aika liikahtaa,
vielä olis pari muuttujaa matkan varrella. - Jenni
Kuten näkyy, kelit
ovat tosissaan suosineet ja Oodi on nauttinut siitä täysin siemauksin. Haalimme
viimeisetkin kesäiset auringonsäteet talteen syksyisestä ruskan maalaamasta
maisemasta nauttien. Meidänkin mieltämme ilahdutti katsella ja muistella vielä
viimeisiä yhteisiä naurun ja riemun täyteisiä reissuja tälle syksylle. Tämähän
kuulostaa siltä, että Oodi ei siis olisi hetkeen nauttimassa ulkoilun
riemusta!? :O Ei se on väärin, Oodi nauttii siitä täysin siemauksin sydän
avoinna uusille seikkailuille, unelmaansa eläen! Oodi ei vain ikävä kyllä nauti
siitä yhdessä, sillä hiihtäjä ja kiikkuja on suuntaamassa aivan eri suuntiin
tätä ihmeellistä maapalloa. Mutta onneksi on tämä ihana internetti ja me
voidaan pitää yhteyttä ja jakaa ulkoilun riemua keskenään ja teillekin aina kun
vain sitä internettiä tosiaan on käytössä :P
Hiihtäjä on lähdössä
toteuttamaan mieletöntä melontareissua kaveriporukan kanssa Nepaliin. 10 päivää
Karnali- joella Nepalin länsiosissa keskellä ei mitään. Sieltä matka jatkuu
kohti Himalajan vuoristoa patikkareissu mielessä korkeuksiin. Kiikkujan on
puolestaan pakko päästä kiikkumaan niin, että sormenpäitä syyhyää. Suuntana on
Kanada ja Brittiläinen Kolumbia ja Kalliovuoret ja sieltä jenkkilään Arizonan
ja Utahin aavikoiden suuntaan. Kanadassa kiikkujalla asustelee kiikkuja
tuttuja, jotka ovat kanssa hulluna myös pyöräilyyn ja korkealta näkemiseen,
joten jos vain polvi kestää on tiedossa myös jalkajumppaakin. J
Marraskuun puolenvälin
tienoilla ollaan molemmat tulossa takaisin kotituntureille ja voi sitä ihanaa
jälleennäkemisen päivää! Yhdistetään taas voimamme ja paljastetaan teille lisää
tulevista talven seikkailuista! Reissun aikana päivitetään facebookkiin aina
kun voidaan mitä Nepalissa ja Kanadassa tapahtuu. Ja kun vain ehditään niin
kirjoitellaan blogiinkin enemmän kuulumisia! Mutta olkaahan erityisesti
facebookin taajuudella! Tässä on vielä suuret seikkailut molemmilla edessä.
Kesä on ollut jo tähän mennessä niin erityisen mahtava, että ei siihen riitä
sanat sitä kuvailemaan. Ollaan kiitollisia kaikesta, mitä ollaan saatu ja
ehditty kesän aikana tekemään ja ennen kaikkea kiitollisia siitä, että ollaan
saatu tehdä sitä yhdessä ja monien muiden mahtavien ystävien kanssa. Te kaikki
olette tehneet tästä kesästä ainutlaatuisen! Kiitos!
Iso kiitos myös teille Elina & Jenni mukaan pääsystä yhdelle reissuistanne, oli todella hienot fiilikset olla kanssanne matkalla. Melkein loppuun saakka pysyinkin muutaman päivän mukana vauhdissanne :) Muistot teidän iloisuudesta ja eloisuudesta, ihan(an) loistavina ihmisinä reissutunnelmissa lämmittävät mieltä vielä pitkään. Hieno lukea teidän uusista matkasuunnitelmista. Onnea tuleviin seikkailuihin!
Upeeta, tämän uskallan jo ottaa melkein kutsuna :) Täytyyhän sitä tottakai kunnon talvikeleillä hiihdellä teidän puolelle Suomea katsomaan ja kokemaan tuntureiden tunnelmaa, alamäkien vauhtia ja ylös tarpomisen aikaansaamaa veren hurmaavaa kohinaa kehossa!
Iso kiitos myös teille Elina & Jenni mukaan pääsystä yhdelle reissuistanne, oli todella hienot fiilikset olla kanssanne matkalla. Melkein loppuun saakka pysyinkin muutaman päivän mukana vauhdissanne :) Muistot teidän iloisuudesta ja eloisuudesta, ihan(an) loistavina ihmisinä reissutunnelmissa lämmittävät mieltä vielä pitkään. Hieno lukea teidän uusista matkasuunnitelmista. Onnea tuleviin seikkailuihin!
VastaaPoistaKiitos Ilkka! Hyvää menoa oli siellä Kuusamon kunnailla. Ja talvella nähdään täällä meidän kotituntureilla, eikö vaan! :)
VastaaPoistaUusia seikkailuja kohti!
Upeeta, tämän uskallan jo ottaa melkein kutsuna :) Täytyyhän sitä tottakai kunnon talvikeleillä hiihdellä teidän puolelle Suomea katsomaan ja kokemaan tuntureiden tunnelmaa, alamäkien vauhtia ja ylös tarpomisen aikaansaamaa veren hurmaavaa kohinaa kehossa!
VastaaPoistaMahtavaa! Odotetaan jo innolla! Kutsu se olikin ;)
VastaaPoista